Brasilian Bahialla syyskuu on alkukevättä. Tuulisen sellukaupungin pöly ratisee hampaissa, kun istun ympäristöaktivisti Ivonete Gonçalvesin toimiston sohvalla ja kuuntelen, kuinka hyvinvointini perusta kyseenalaistetaan.
"Teiltä suomalaisilta voisin kysyä, millä hinnalla te siellä rakennatte vaurauttanne", Gonçalves sanoo. "Tuntuu varmasti hyvältä nousta elämänlaatutilastojen kärkeen, mutta meidän näkökulmastamme siinä ei ole mitään juhlittavaa."
Me suomalaiset luotamme omaan harmittomuuteemme, mietin. Kun monen suuremman maan asukkaat joutuvat kantamaan harteillaan siirtomaavallan ja riistokapitalismin omantunnontaakka, meitä suojaa pienuutemme. Uskomme kuuluvamme kansaan, joka varastaisi heikommalta korkeintaan vahingossa.
Sellukaupungin keväässä Gonçalves kuitenkin syyttää meitä suomalaisia nimenomaan kolonialismista ja riistosta. Jättimäisten puupeltojen ympäröimään Eunápolisiin tutustuessani syytös alkaa tuntua minusta oikeutetulta.
Päätin kirjoittaa tämän kirjan törmättyäni samaan selitykseen epäilyttävän monessa yhteydessä. "Me suomalaiset olemme lähteneet sinne ehkä hieman sinisilmäisesti", lausuivat pääkirjoittajat, yritystiedottajat ja poliitikot yhä uudestaan, kun Argentiinassa paloivat Suomen liput, Brasiliassa huolestuttiin metsäteollisuuden korruptiosta tai Kiinassa ahdisteltiin maatyöläisiä. Maailmalle lähteneitä suuria suomalaistaustaisia yrityksiä vastaan esitetyt syytökset ovat vakavia. Suomessa ongelmille löydettiin kuitenkin lähes aina selitys kansainvälisen kilpailun paineista, paikallisesta kulttuurista tai vastarintaan nousseiden kansanliikkeiden ideologisesta palosta; skandaaleihin sekaantuneiden suomalaisten viaksi myönnettiin lähinnä naiivius.
Sinisilmäisyyteen ei voi ikuisesti vedota. Toistuessaan selitys alkoi tuoksahtaa tekosyyltä. Päätin jatkossa tarkkailla itseäni moisten verukkeiden varalta: en keksisi suopeita selityksiä suomalaisyritysten virheille, en käsittelisi niitä yhtään hellävaraisemmin kuin vaikkapa yhdysvaltalaisia suuryhtiöitä.
Tämä kirja käy kolmessa maassa, joissa suomalaistaustaisten suuryritysten toiminta on synnyttänyt tavalla tai toisella vastarintaa. Minua kiinnostaa Ivonete Gonçalvesin kysymys siitä, millä ehdoilla me suomalaiset rakennamme hyvinvointiamme. Toisaalta haluan myös tarkastella, miten kansalaisaktiivisuus, julkisuuspaine ja politiikka voivat pakottaa yrityksen ottamaan vastuuta toimintansa seurauksista. Erityisen ajankohtainen asia on nyt, kun suuret suomalaiset tai suomalaistaustaiset yritykset ovat valloittaneet maailmaa jo parinkymmenen vuoden ajan, mutta me olemme vasta heräilemässä huomaamaan nopean muutoksen varjopuolet.